Voi olla, että synnyin nykytanssin opettajaksi. Kehohistoriani liikkeen parissa on pitkä – olen tanssinut ja esiintynyt koko ikäni. Tanssillinen lajipolkuni on kuljettanut minua satubaletin ja luovan tanssin kautta jazzin ja hiphopin maailmoihin. Aikuisiällä minua ovat kiinnostaneet erityisesti nykytanssi, improvisaatio sekä somatiikka; työskentelyn kehokokemuslähtöisyys. Tanssin parissa olen viimeisimpänä käynyt Tanssipedagogiikan perusopintokokonaisuuden Tampereella sekä tanssialan perustutkinnon Outokummun tanssin koulutuksessa Pohjois-Karjalassa. 

Matkallani tanssin parissa olen oivaltanut, että keho on aina keho. Jokainen keho voi, saa ja osaa tanssia. Ehkä tanssi on meissä jo sikiövaiheesta asti rakentunut maailmassa olemisen tapa. Kysymisen virtaa. Keh/d/ollistumia?

Polkuni on vahvistanut itseään; haluan syventyä entisestään työskentelemään nykytanssin parissa. Tällä hetkellä minua kiinnostaa työskentely erityisesti kontakti-improvisaation, ketteryyden sekä luontoyhteyden parissa. Näiden lisäksi tanssipedagogisen työni taustavireenä näkyy ja tuntuu vaikutteet japanilaisesta estetiikasta, dadaismi sekä kysymykset myötätunnosta.

Minulle nykytanssi on aistivan kehon läsnäoloa, hengittävyyttä ja liikkeenvoimaa tilassa. Nykytanssi voi toimia myös reittinä oman luonnon ja jaetun luonnollisuuden äärelle. Usein nykytanssi on painopisteiden, intentioiden ja liikelaatujen kokemuksellista tutkailua. Joskus tanssiminen on tahmaa, joskus virtaa. Uusia reittejä etsivä ei kuitenkaan tieltä eksy.